Kategoriat
Musiikki Muusikko Ääni Kuva

Musiikkivideo ja miksaus ambient-jazz-biisiin

Loin musiikkivideon ambient-jazz-biisiin. Biisi on kooste sessioäänityksistä multi-instrumentalisti Antti Keron kanssa.

Kategoriat
Musiikki

Remix teknobiisistä

Loin teknohenkisen remixin Uusiop3rh3:en biisistä Traumoja.

Alkuperäinen / Uusiop3rhe SoundCloudissa

Kategoriat
Elokuva

Äänen miksaus ja jälkityöt lyhytelokuvaan

VEDA is a CINEPOEMA made by Lola Lustosa and Vanessa Cokaric. The work is a manifest in favor of humanity and collective future. Have you stop to think what it does mean to bring one into life today? What is the power of that? The film is a tribute to the ones that never desist of the yang generations and will fight for harmony with nature.

Osallistuin elokuvan luomiseen äänen jälkikäsittelijänä ja miksasin lopullisen ääniraidan.

 

Kategoriat
Ääni

Blues-henkisen etäjamisession äänen jälkityöt ja miksaaminen

Sodankylän jamit toteutti etäjamisession, jossa muusikot soittivat osuutensa kodeissaan. Näistä tuotettiin video ja koostettiin lopullinen biisi. Jälkikäsittelin äänen ja miksasin biisin lopulliseen muotoonsa.

Kategoriat
Ääni

Kuunneltavissa oleva kokemus revontuliäänestä

Kuuluuko revontulista ääniä? Ainakin jotkut kuulevat. Olin tässä onnekas talvella 2001. Työskentelin tutkimusavustajana Sodankylän Geofysiikan Observatoriossa 2000 – 2002 osana siviilipalvelustani. Tämä ääni on toisinto kokemuksestani sillä tavalla, kuin minä sen kuulin. Jonkun toisen revontuliäänikokemus on varmaankin erilainen.

Talvella 2001 revontuliaktiivisuus oli jotakuinkin huipussaan. Meitä oli viisi henkilöä katselemassa revontulia yhtenä iltana. Revontulinäytös oli elävä ja hyvin kirkas. En ole sen jälkeen nähnyt Sodankylässä enkä muuallakaan samanlaista näytöstä. Joskus alkuillasta katselimme, kuinka kolme rinnakkaista revontulivyötä yhtyi yhdeksi suoraan yläpuolellamme. Tällä hetkellä aloin kokemaan ääntä, jota en koskaan aikaisemmin ollut kuullut.

Ääni tuntui luovan oman tilansa pääni sisälle. Siinä ei ollut pienintäkään kaikua tai muuta ominaisuutta, joka perinteisesti liitetään tilan tuntuun. Ääni oli tavallaan hyvin kuiva ja märkä yhtäaikaa. Se kuulosti äärettömän monen kohinan tason kokonaisuudelta. Kuitenkin, jokainen näistä tasoista oli eroteltavissa, ja äänellä tuntui olevan ääretön syvyys ja se oli yhtäaikaa ikäänkuin rajattu (kykyjeni mukaan?).

Kohinan päällä kuului syvää ja erittäin pehmeää napsetta, joka sijoittui kuulokuvassani keskelle.

Vaikka kokonaisuudessaan äänessä oli paljon tilaa, niin en kokenut sitä kovinkaan laajaksi vaan syväksi. Äänen muoto ei juurikaan muuttunut. Se ilmestyi mukaillen hieman revontulivöiden liikettä ja pysyi vakiona, kunnes vyö hajosi jälleen kolmeksi vyöksi. Äänessä ei tapahtunut muutosta, vaikka liikuttelin päätäni ja katsoin muita välillä.

En ollut uskoa mitä oli tapahtunut. Epäröin hetken kerronko edes että kuulin jotain. SGO:lla oli alkamaisillaan silloin projekti äänikokemusten keräämiseksi ja myös tallentamiseksi mikrofonein. Jätin oman raporttini kokemuksestani. Loin samana iltana laitteillani kokemuksestani äänen, ja tämä on moderni versio siitä.

Videon kuva on Pixabaysta.