Kuunneltavissa oleva kokemus revontuliäänestä

Kuuluuko revontulista ääniä? Ainakin jotkut kuulevat. Olin tässä onnekas talvella 2001. Työskentelin tutkimusavustajana Sodankylän Geofysiikan Observatoriossa 2000 – 2002 osana siviilipalvelustani. Tämä ääni on toisinto kokemuksestani sillä tavalla, kuin minä sen kuulin. Jonkun toisen revontuliäänikokemus on varmaankin erilainen.

Talvella 2001 revontuliaktiivisuus oli jotakuinkin huipussaan. Meitä oli viisi henkilöä katselemassa revontulia yhtenä iltana. Revontulinäytös oli elävä ja hyvin kirkas. En ole sen jälkeen nähnyt Sodankylässä enkä muuallakaan samanlaista näytöstä. Joskus alkuillasta katselimme, kuinka kolme rinnakkaista revontulivyötä yhtyi yhdeksi suoraan yläpuolellamme. Tällä hetkellä aloin kokemaan ääntä, jota en koskaan aikaisemmin ollut kuullut.

Ääni tuntui luovan oman tilansa pääni sisälle. Siinä ei ollut pienintäkään kaikua tai muuta ominaisuutta, joka perinteisesti liitetään tilan tuntuun. Ääni oli tavallaan hyvin kuiva ja märkä yhtäaikaa. Se kuulosti äärettömän monen kohinan tason kokonaisuudelta. Kuitenkin, jokainen näistä tasoista oli eroteltavissa, ja äänellä tuntui olevan ääretön syvyys ja se oli yhtäaikaa ikäänkuin rajattu (kykyjeni mukaan?).

Kohinan päällä kuului syvää ja erittäin pehmeää napsetta, joka sijoittui kuulokuvassani keskelle.

Vaikka kokonaisuudessaan äänessä oli paljon tilaa, niin en kokenut sitä kovinkaan laajaksi vaan syväksi. Äänen muoto ei juurikaan muuttunut. Se ilmestyi mukaillen hieman revontulivöiden liikettä ja pysyi vakiona, kunnes vyö hajosi jälleen kolmeksi vyöksi. Äänessä ei tapahtunut muutosta, vaikka liikuttelin päätäni ja katsoin muita välillä.

En ollut uskoa mitä oli tapahtunut. Epäröin hetken kerronko edes että kuulin jotain. SGO:lla oli alkamaisillaan silloin projekti äänikokemusten keräämiseksi ja myös tallentamiseksi mikrofonein. Jätin oman raporttini kokemuksestani. Loin samana iltana laitteillani kokemuksestani äänen, ja tämä on moderni versio siitä.

Videon kuva on Pixabaysta.