Perdition’s Mouth on yhteistyössä pelattava synkkähenkinen fantasiaseikkailupeli. Pelin toteuttajat tarvitsivat nopeasti ääniraidan traileriinsa, joka alusti pelin Kickstarter-kampanjaa. Onnea kampanjaan!
Avainsana: äänisuunnittelija
As a sound designer I’m able to provide such services as post processing, audio production and audio engineering or I’m able to take part in productions as the sound engineer, sound technician or production designer.
Teoksessa tuodaan kuultavaksi ja nähtäväksi ihmisolemiseen liittyviä syklejä. Kuukautiskiertoon liittyvät kivut valaistaan intiimisti äänellä ja Maan, Kuun ja Auringon vuorovesivaikutus tehdään koettavaksi auralisoimalla todellista dataa niiden kierrosta ja painovoimavaikutuksista, jotka muovaavat kokemustamme Maan asukkaina läpitunkevalla tavalla.
Teos esitettiin osana Cycles – ryhmänäyttelyä, joka sisältyi Helsingissä toteutetun AAVE-festivaalin ohjelmistoon.
Teos koostuu neljästä Led-nauhasta ja nelikanavaisesta äänijärjestelmlästä. Aurinko ja Kuu kiertävät kokijan ympärillä. Vieraalla on myös mahdollisuus osallistua teokseen omalla sydämenrytmillään, joka tehdään mahdolliseksi pulssianturilla.
Teoksessa Auringon ja Kuun ratakierto Maan ympäri on muunnettu ääneksi. Äänien sykli kestää n. 50 minuuttia, joka vastaa n. kahta vuotta (vuodet 2015 – 2016). Tämä ajanjakso on valittu, koska Aurinko ja Kuu sattuvat olemaan melko lähellä samaa kohtaa jakson alussa ja lopussa.
Kivun äänet toistuvat satunnaisesti 1 – 2 minuutin välein. Led-Valet sykkivät ja vaimenevat samalla jaksolla.
Auringon soiva taajuus installaatiossa on sen n. 11 vuoden aktiivisuussyklin sellainen korkeampi oktaavi, joka on ihmisen kuuloalueella. Kuun perustaajuus on ns. Saros-sykli, jona aikana Kuu käy läpi sen ratakiertoon liittyviä useita syklejä. Saros-syklin pituus todellisessa ajassa on n. 18 vuotta. Auringon ääni on teoksessa Kuuta matalampi ja jatkuva. Kuun ääni on korkeampi ja sykkivä, ja yhden sykinnän pituus on kuukauden tuhannesosa. Auringon ja Kuun äänien voimakkuusuhde vastaa niiden vuorovesivaikutuksen voimien suhdetta.
Teokseen on myös mahdollista osallistua. Keskellä huonetta olevan tolpan päässä palaa vihreä valo. Valo osoittaa pulssianturin paikan. Anturin vieressä lähellä on punainen ledi, joka näyttää anturin havaitsemat pulssit.
Anturi löytää pulssin, kun sen päälle laskee sormen tai jonkin muun ruumiinosan, esimerkiksi kämmenen. Painamisvoimakkuus ei saa olla liian suuri eikä liian pieni. Punainen ledi alkaa sykkimään sydämesi tahtiin, kun kontakti on sopiva.
Kun kuusi peräkkäistä pulssia on havaittu, niin pulssin tahtiin soi oikean sydämenlyönnin ääni.
Kategoriat
Saturnuksen renkaiden ääni – kuvasta ääneksi
Saturnuksen renkaat näyttävät spektrogrammilta, joten tuli mieleeni että miltähän ne kuulostaisivat.
Käytin äänen luomisessa mahdollisimman autenttista kuvaa renkaista. Renkaista erotettiin 1 pikselin siivu, jota käytettiin ohjaamaan sarjaa suotimia.
Renkaista luotu spektrogrammi jaettiin kolmeen värikanavaan, ja värien intensiteetti ja sijainti vietiin suotimiin ohjaustietona. Videolla esitellään kaksi erilaista tapaa. Toisessa värien intensiteetti vastaa taajuutta, ja toisessa intensiteetti vastaa soivan taajuuden amplitudia. Jälkimmäiset kaksi esimerkkiä videolla ovat mahdollisimman autentisia toisintoja renkaista spektrogrammina.
Suodinsarjat koostuvat 256 suotimesta värikanavaa kohden, ja jälkimmäisessä kolmen kanavan äänessä 340:sta suotimesta värikanavaa kohden. Viimeinen vedos koostuu 1024 äänestä. Suotimien paikka stereoakselilla seuraa väriä ja intensiteettiä.
Spektri puristettiin muutamalle eri alueelle, ja joissain tapauksissa suodinpaketteihin viety informaatio jaettiin hieman eri luvulla, mikä loi ääneen chorus-tyyppisen efektin. Alkuperäiset pakkaamattomat äänet ovat ladattavissa Freesoundista.
Sounds of Calligraphy -soittolistan kolme teosta ovat jatkumo Saranan esiintymisestä Viiva & Viiru kalligrafiaryhmänäyttelyn avajaisissa Helsingissä. Teokset perustuvat reaaliaikaiseen prosessiin, joka analysoi kuvat kolmella värikanavalla, ja jotkin oskillaattoreiden ääniaalloista perustuvat myös kuvan ominaisuuksiin. Prosessissa soi yhtäaikaa 128 oskillaattoria ja filtteriä värikanavaa kohden, ja ne ovat sijoiteltuna stereokuvaan siten, että syntyvä musiikki on todellinen matka kuvan muotoihin.
Prosessi on toteutettu Max/MSP/Jitterillä. Todella lämpimät kiitokset Viiva & Viiru ryhmälle heidän avoimuudestaan abstraktille.
Teoksessa tulkitaan Harakkasaaren äänimaisema musiikiksi eli toiselle kielelle tietokoneavusteisen generatiivisen prosessin avulla. Synnymme äänimaisemaan, johon elämämme aikana totumme ja pidämme sitä tuttuna todellisuutena, johon verrattuna koemme siitä eroavan outona ja kummallisena. Kyse on tulkinnasta. Kun sama äänimaisema toistetaan musiikkina paljastuukin tutusta jotain outoa ja kummallista. Video installaatiosta.
Teoksen luoma musiikki ei pyri sovittamaan luomiaan säveliä mihinkään olemassaolevaan nuottijärjestelmään vaan toisintaa lähdemateriaalin taajuudet synteettisin soittimin modernina spektraalimusiikkisovelluksena. Lopputuloksena syntyy musiikkiteos, joka ei koskaan toista tarkasti itseään. Säveltäjänä toimii tarkkailtu tila, joka luo oman säveljärjestelmänsä. Tilasta luotu musiikki ei ole satunnaista vaan se määräytyy tilan mukaisesti ja luo oman yksilöllisen ja ristiriidattoman harmoniansa.
Määriteltävän musiikki toteutetaan ambient-estetiikan puitteissa, ja tässä tapauksessa ambient-ääni luo ambient-musiikin – musiikin ja maailman rajat nivoutuvat saumattomasti yhteen.
Teos oli osa La-Bas -biennaalia 2012 ja se oli esillä äänitaidegalleria Akusmatassa.